Pimeä marraskuu on vaihtunut joulukuuksi. Seuraavat päivät ovat täynnä jännitystä. Joulun odotuksesta on tehty merkittävä tapahtuma: 24 päivää ei voi olla erottamatta. Onko odottaminen vaivan arvoista ja voittona jotain uskomatonta, jota ei voisi päiviä laskematta saavuttaa. Onko joulukalenteri verrattavissa raskausympyrään tai aamukampaan? Jos et synnytäkään palkinnoksi omaa lasta, saat vähintäänkin kalvottoman vauvan puhtaassa ja hajuttomassa seimessä tai jos et pääse armeijasta ikuisesti pois, pääset ainakin töistäsi lomalle kolmeksi päiväksi, jotta voit kerätä voimia alennusmyynteihin. Onhan siinä odottamista. Aika on pitkä, mutta ei tyhjä. Joulunodotusaika, kuten myös varsinainen joulun aika, on vuosien saatossa täytetty varsin tehokkaasti perinteillä, jotta emme joutuisi odottelemaan aivan tyhjin käsin. Mitä perusteettomampia perinteet ovat, sitä herkullisempia ne ovat ihmiselle omaksua.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Perinteistä ensimmäinen on luonnollisesti joulukalenteri. Avattavan kuvakalenterin sain juuri äsken postissa, lahjaksi, jonka mukana olivat tilitiedot vapaaehtoista maksua varten. Joulumieltä voi käyttää myös hyväntekeväisyyteen tai olla käyttämättä, jolloin on vähintäänkin huono omatunto ja ehkä jopa Jeesus-lapsen mukanaan tuoma taivaspaikka vaarassa. Kuvakalentereita ei kai kukaan ostaisikaan muuten kuin pakkosyötöllä postilaatikosta. Huonosti piirretyt tähdet ja tontut ovat monella korvautuneet suklaakalenterilla, jossa on aivan käsittämättömän pahaa suklaata. Vain suklaapukit tai itänaapurimme kaakaoyhdistelmät voivat mennä makukilvassa edelle peräpäästä lukien. On järjetöntä maksaa pahasta suklaasta enemmän kuin hyvästä, mutta niin meidän oletetaan tekevän ja kuuliaisesti teemmekin. Oletko koskaan nähnyt kenenkään syövän Fazerin Sinisestä levystä yhden palan kerrallaan 24 päivän ajan? Tuskin. Sen sijaan olen takuuvarma, että olet kuullut useammankin mässytelleen kokonaisen kalenterillisen harmaata suklaata viimeistään toisena päivänä joulukuuta.

 

On hyvä aloittaa jouluun kuuluva ahmiminen viimeistään joulukuun ensimmäisenä, jos ei vauhtiin ole ehtinyt jo pikkujouluissa marraskuun (tai miksei vaikkapa lokakuunkin) puolella. 24 päivää on sopivan pitkä aika kiihdyttää vauhtia ja kasvattaa energiansaantia jouluaattoillan huipennusta varten. Naistenlehdet pursuavat toinen toistaan ihanampia leivontaohjeita herkkusuille, joten ei tarvitse pysyä pelkän kaupan valmistarjonnan varassa. Olen takuuvarma, että tammikuussa pullistelevat kuntoklubit ovat näiden reseptihankkeiden takana. (Tai jos eivät ole, niin suosittelen vakavasti vihjaamaan heille mahdollisuudesta kysynnän ja tarjonnan lain heille vielä edullisempaan kohtaamiseen.) Ei oikeastaan ole järkeä edes suunnitella kevään kuntoiluja, jos ei tee joulukuussa mitään sen eteen syömällä mahdollisimman paljon. On kai houkuttelevampaa tiputtaa painostaan kymmenen kiloa kuin ei mitään? Ja kymmenen kiloa on saavutettavissa taatusti herkuilla, joita et muina aikoina syö. Voitaikinan nimikin jo kertoo mistä on kyse, vaikka käsittämättömän hyvin lusikallisella luumua ihmiset onnistuvat hämäämään itseään. Pipareiden mausteseos peittää mukavasti rasvan maun ja pähkinät nyt ovat muuten vaan kerrassaan ihania. Siitä huolimatta, että 98 % suomalaisista ei jostain syystä syö pähkinöitä koskaan joulukuun ulkopuolella ja loput 2 % ovat niille allergisia 11 kuukautta vuodesta.

 

Meille on annettu sellainen taivaallinen lahja, että allergiatkin paranevat joulun aikaan tai ainakaan eivät aiheuta oireita samassa määrin kuin muulloin. Jo joulun odotuksen aika on yhtä taivaallista juhlaa. Jumalaan ja Jeesukseen ei voi olla törmäämättä, vaikka joulun kaupallistumisesta kovin vauhkotaankin. Joululaulut soittavat radioissa joulun kristillistä sanomaa ja suomalaiset rynnivät kauppojen ohella kirkkoon veisaamaan samoja lauluja. Joulu on juhlaa ja etenkin kirkon tilastokeskuksen juhlaa. Henkevät J-ystävämme, joista yhden Rovaniemi on ominut nimikkolähettilääkseen, menevät täällä Lapissa sopivasti sekaisin joulukuun puolivälissä esiintyvän Lordin kanssa. Eikä sillä oikeastaan ole väliä, kunhan vain on jotain parrakasta mihin uskoa. Ja jos et usko voimahahmoihin, voit luottaa enkeleihin. Viimeistään tänä vuonna enkelit ovat kovassa huudossa, vaikka jäimmekin kaipaamaan mediassa Arajärven vastinetta Norjan enkeli-prinsessalle meidän maamme omana enkelitohtorina. Toisin kuin Arajärven vaimo, Lucia-neito sekoitetaan usein enkeleihin. Ruotsalaiset ovat mukavasti onnistuneet siivoamaan kultista sisilialaisen temppuilijan ja levittämään perinteen myös naapurimaihinsa. On mielenkiintoista nähdä, milloin EU-direktiiveissä puututaan Lucia-neidon uhkarohkeisiin tempauksiin kantaa kynttiläkruunuja päässään. Niissä on nuorille neidoille vähintäänkin yhtä paljon vaarallista kuin kaksi senttiä liian lyhyissä kasvihuonekurkuissa. Enkelikellon kynttiläpaketissa oli opastus jopa Lucian kruunujakin itsetuhoisemmalle tielle. Paketin kyljessä luki suurin kirjaimin: ”Pidä palavaa kynttilää silmällä.” Järjetöntä, mutta ei niinkään yllättävää tässä jouluhuumassa. Saadaan lisää kohteita, joihin näkövammayhdistyksen joulukalentereista lahjoitettuja rahoja voidaan käyttää.

 

Joulun odotuksessa on lukemattomia muitakin asioita, jotka olisin halunnut huomioida, mutta nuukana ihmisenä säästän kovalevylläni tilaa.  Lähes käyttämättä jäävä viimeinen adventtikynttilä sekä jouluvalot edustavat minulle jo tarpeeksi kulutushysteriaa, kauppakeskuksista nyt puhumattakaan. Joululahjojen hankinta on yksi prosessi, joka taatusti vie voimia vähintään seitsemän joulun odotuspäivän verran. Joulukorttien kirjoittelu ja lähettäminen kuuluu yhä monen joulunodotukseen siitä huolimatta, että kortissa ei lue kuin Tiimarin valitsemalla fontilla Hyvää Joulua ja oma nimesi. Ehkä vastaanottajan osoitekin, jos emme ole halunneet järjestää työllistävää joululahjaa postin työntekijöille. Korttien vastaanottamisessa on myös oma jännityksensä: kuinka moni sellainen ihminen, jolle itse unohdit laittaa kortin menemään, lähetti sinulle kortin? Tai kuinka monta keskenään tismalleen samanlaista korttia saat tänä vuonna?

 

Monille joulun odotuksen perinteille ei ole olemassa loogisuutta ja perusteita. Siitä huolimatta perinteet tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta ja 24 päivää vaikuttavat aina vain lyhyemmiltä ja kiireisemmiltä. Koska joulun odotusaikaa ei ole nykytekniikan puitteissa vielä mahdollista vain ohittaa tai nukkua yli (muiden kuin karhujen), on siihen välttämätöntä osallistua. Jos perusteettomalle ei etsi perusteita, pääsee luultavasti huomattavasti helpommalla kuin turhaan järkiselityksiä hakemalla. Seuraavan kerran, kun tuskailet naapurin vilkkuvia jouluvaloja sinun ikkunasi alla, pistä suklaata koko kalenterillinen poskeen ja ole tyytyväinen siitä poikkeustilasta, minkä joulunodotus mahdollistaa. Naapurisi ei polta jouluvaloja huhtikuussa, jollei ole minun vanhemmistani kyse, ja yhden kuukauden voit elämästäsi elää analysoimatta jokaista järjetöntä ilmiötä ympärilläsi. Jos satut jäämään hurmoksessa joulunodotukseen koukkuun, voit myös aina mennä kauppaan ja ostaa uuden joulukalenterin. Siten on mahdollista tuplata tai vaikkapa triplata joulukuun päivät.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!