Toissapäivänä sain syntitaakakseni elämäni ensimmäisen varkauden. Citymarketin pahaa aavistamaton kassapoika ei tajunnut kurkata kärryjeni syvyyksiin ja niin ollen meillä syödään tänä viikonloppuna –luultavasti kyynelehtien- synnillä kuorrutettua kanankoipea. Selvä tarkoitukseni oli näpistää kaupasta myös kahdet trikoohousut, jotka roikkuivat lapseni sylissä kärryissä, mutta jostain syystä huomasin tapahtuvan varkauteni ennen kärryn palauttamista. Itse asiassa huomasin kananpojatkin tämän jälkeen, nostaessani pienemmän lapsen kaukaloa niiden päältä, mutta en enää kehdannut mennä kolmatta kertaa kassalle litteine kanankoipineni ja lukuisine selityksineni. Mitä olisi 20-vuotias opiskelijapoika halunnut tietää raskauksien ja imetysten myötä menetetyistä järjenhivenistä tai suonikohjujen vaikutuksesta aivoverenkiertoon?
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Olen säästynyt itse suorittamilta varkauksilta ja näpistyksiltä aikuisikään saakka, kotikasvatuksen ja korkean moraalin summa? Kotikasvatuksesta on vielä rippeitä jäljellä ja moraalistakin kai hitunen, mutta huolimattomuudella suurin sija tämän päivän arjessa. Kuten useimmat kauppareissuistamme, tämä kohtalokas kauppareissu oli kai tuhoon tuomittu jo lähtölaukauksesta lähtien:
- Syötä puolivuotias.
- Vaihda puolivuotiaan vaippa.
- Pyydä uhmaikäistä ystävällisesti käymään potalla.
- Pakota uhmaikäinen potalle.
- Pyydä uhmaikäistä ystävällisesti pukeutumaan vaatteisiinsa.
- Pue kärsivällinen puolivuotias vaatteisiinsa ja aseta turvakaukaloon.
- Käske uhmaikäistä pukeutumaan vaatteisiinsa.
- Pukeudu omiin vaatteisiisi puolivuotiaan jo hiotessa kaukalossaan.
- Uhkaile uhmaikäistä kotiin jättämisellä.
- Kilju uhmaikäinen haalareihinsa (ja naapurit kauemmas asuntosi seinästä).
- Kanna puolivuotias turvakaukalossa autoon (ja venäytä läskilastin kanssa selkäsi sekä ranteesi).
- Etsi karkuun juokseva uhmaikäinen autotien varrelta lumipenkasta.
- Kanna uhmaikäinen autoon, lisäbonuksena noin kuutio pehmoista lunta.
- Kiinnitä kolme kappaletta turvavöitä, joista kaksi erittäin vitsikkäästi asennettavia (lastentarvikkeiden suunnittelutyön tulos).
Olen tullut siihen tulokseen, että mihin vain liikahtaminen lasten kanssa, on tällä hetkellä
a) henkien taistoa
b) tuhannen asian muistamista (joista unohtuu 98%)
c) henkien taistoa
Poikamme syntyessä viime kesänä kävimme kaupassa kahdesti koko perheen voimin, kunnes teimme aikuismaisen ja selvän järkipäätöksen. Vain yksi aikuinen kerralla kauppaan, eikä yhtään lasta mukaan. Siitä huolimatta, että meidän lapsemme eivät kilju karkkihyllyllä tai yleensä itke muutenkaan kaupassa ja käyttäytyvät kaiken kaikkiaan ulkopuolisen silmissä varsin mallikkaasti. Ulkopuoliset vaan eivät koe henkilökohtaisesti sitä lähtöruljanssia, paluuruljanssia ja väliruljanssia. Väliruljanssiin kuuluu 14 kilon raahaaminen ulos autokärrystä (jos tavalliset kauppakärryt on huonoja työntää, niin mitä nämä sitten on!!??), 14 kilon sätkyilevien jalkojen työntäminen kärryn istuinosaan, 14 kilon keksityt pissahädät eksoottisen kaupanvessan näkyessä ja monta muuta asiaa…Aikuismainen ja selvä järkipäätöksemme kesti ehkä viikon. Tiedän nyt, miksi kaikki lapsiperheet rynnivät kaupoille lauantaisin koko joukon voimalla. Markettireissu lapsiperheelle on kuin huvipuistoreissu; rahaa palaa ja käynti kaupassa tuo vaihtelua arkeen. Hermotkin palaa -vaihteeksi muualla kuin kotona.
Syvä anteeksipyyntöni vielä Citymarketin Herra Johtajalle. Autonne lisävalosarjat ovat toimintani vuoksi vielä noin euron kauempana kuin pitäisi olla. Ehkä silti pärjäätte? Onhan yötön yö jo onneksi lähellä.
Kommentit